And if you close your eyes

Does it almost feel like nothing changed at all?

Huhhuh, en ois uskonu et tässä käy taas näin.. Kuvittelin alottavani säännöllisen bloggaamisen opiskelujen alkaessa, koska oisin saanu tänne varmasti paljon uutta sisältöö, enkä tosiaankaan osannu aavistaa miten tiukassa mun minuutit olis.. Noh, sisältööhän tässä syksyn aikana ois ollu aaaivan valtavasti, koko elämäntilanne on nimittäin muuttunu niin, etten puol vuotta sitten ois uskonu olevani tässä tilanteessa nyt. Enkä itse asiassa ois uskonu ikinä tulevaisuudessanikaan päätyväni tähän, missä nyt oon..

Sinkkuna, asumassa pikkusiskon ja kaverin kanssa 136 neliön "lukaalissa" keskellä Kuopion keskustaa, vuokranvälityshommissa työskentelevänä kauppatieteiden opiskelijana, joka onnistu hommaamaan jopa jäsenyyden kuntosalille ja käyttääkin sitä lähes päivittäin. Kaikki on siis aivan päin vastoin, mitä sillon kun viimeks tätä blogia päivitin, mikä selittääkin sen miks ei vaan oo ollu aikaa tai energiaa tän kirjottamiseen. Ei sitten yhtään. Ja ärsyttää ihan tajuttomasti, koska tykkään pitää tätä blogia.

Instagram on ainut minne oon onnistunu mitään päivittämään,

koska kameraakaan en oo missään onnistunu kantamaan mukana.

Mut kaikki lähti siitä et alko opiskelut, mikä tiivistyy aika

hyvin alla olevaan kuvaan, eli juhlimista ja juhlimista.

Ihan liikaa juhlimista.

Kotona kerkes lähinnä käydä vaan nukkumassa.

Hyvällä tuurilla syömässä ja vaihtamassa vaatteet.

Syksy meni ihan hullun nopeesti..

Laitoin pidennyksetkin hetkeks mikrorenkailla kiinni. Ja ne oli iiihanat

niin kauan kun ne pysy siistinä, eli noin tunnin, koska ne meni lähes

samantien ihan tajuttomalle takulle! Lopulta otin ne pois, koska ne mikrorenkaat

paino ja kutitti niin paljon, et raavin päänahan huomaamattani jo vähän verille..

Noh, kestin niitä siis alle viikon ja nyt ylihuomenna uus yritys!

Kävin Lontoossa.

Reppureissulla 12 hengen jaetussa hostellihuoneessa neljä yötä,

eikä siis ollu mitään suunnitelmaa mitä tehään ennen kun päästiin paikan päälle.

Kyllä sieltä sit tekemistä löyty onneks!

Sit pidettiin läksiäiset edellisessä kämpässä,

kututtiin paikalle parisenkymmentä ihmistä,

ostettiin juomaa, tehtiin ruokaa,

ei välitetty naapureista, koska asunto oli jo irtisanottu

ja loppuillaks oli varattu vip-tila yhteen baariin.

Oli hauskaa!

Varsinainen muutto suju oikeen onnistuneesti!

Pituuden lisäks hiuksissa vaihtu värikin välillä.

Uus kämppä on ihan mahtava!

Jos onnistun päivittelemään tätä blogia nyt yhtään enemmän, niin tästä lisää.

Sain töitä!

Jorkki! Meiän neljäs asukas.

Löysin jopa mulle liian pikkutarkan homman, ripsipidennysten laittaminen.

Aivan hirveetä.. Mut nää luetaan varmaan johonki kämppiksen velvollisuuksiin.

Ja nyt nykyhetkeen..

Talvi tuli.

Opiskelu jatkuu.

Ei muuta.

Tiivistelmä elämäni ylivoimasesti tapahtumarikkaimmasta syksystä, sekä positiivisesti että negatiivisesti. Ja vaikka kuinka haluisin päivitellä tätä useemmin, niin hyvin todennäkösesti ei tule toteutumaan, koska tuleva kevät näyttäs vieläki syksyä kiireisemmältä. En kuitenkaan jätä tätä blogia täysin, kyllä mulle joskus taas tulee aikaa, toivottavasti.. :)

Tuning

Jee, nyt sain noi uudet kutrit miksattua omaan tukkaan sopiviks.

Enkä ois uskonu miten lähes täydellisen hyvin tuo sävyteshamppoo vastas mun oman tyven väriä. Ja kun sai pestyä nuo pidennykset, niin hävis se hullu kiiltokin niistä, näyttääpä vähän luonnollisemmalta.

Hihii, muutamia ennen-jälkeen kuvia.

Ai että kun tykkään ! Ei tarvii kärsiä noiden luirujen kanssa enää.

Huomenna pitkä työpäivä ajeluttamassa jussin juhlijoita pitkin Kallavettä, mut lauantaina ei tarvii onneks mennä töihin kun vasta 12 jälkeen, niin kerkee jopa käymään mökillä. Että hyvät jussit vaan kaikille !

Tukkakuolemasta tukkajumalaks

Yli neljä vuotta yritin omaa barbietukkaa kasvattaa, mut nyt mä luovutan. Ei tää homma oo edenny neljässä vuodessa kun enintään 10 cm ja seki 10 cm on niin ohutta, kuivaa, katkeilevaa ja heiveröistä latvaa, ettei oikeen uskalla koskee, ettei tipu.

Päätin siis luovuttaa mun omien hiusten kasvattamisessa, mut en pitkien hiusten hommaamisessa. Onneks siihen löyty oikotie, vaikken ois halunnukkaan joutua ikinä käyttämään sitä.. Nimittäin Rapunzel of Swedenin 50cm Dip Dye Clip-onit.

En ikinä oo oikeestaan halunnu omaan päähäni minkäänlaisia pidennyksiä, koska tiiän et ne ei ois mun omat hiukset vaan vaan joku lisäke, joka on ommeltu yms. mun omiin hiuksiin kiinni. Ihan sama jos jollain muulla on pitkät hiukset, niin ei sillä oo mulle väliä onko ne omat vai ostetut, mut omassa päässä haluisin roikkuvan vaan omia hiuksia. Se ajatus vaan siitä, että ne ei oikeesti ois mun hiukset niin tuntus jotenkin luonnottomalta.

MUTTA koska neljä vuotta oon yrittäny kasvattaa, olla niin helläkätinen mun hiuksille, tunkenu hulluna rahaa kaiken maailman hiusten hoito- ja kasvatusjuttuihin, välttäny parhaani mukaan kaikkee rasitusta JA tulos on plus miinus nolla, niin myönnyn toteamaan, ettei mun omista hiuksista vaan oo siihen, mitä tavottelen.

Oon aina halunnu pitkät hiukset, joten ainut ratkasu tuntu enää olevan jonkunnäköset pidennykset. Aattelin et otan kertaheitolla sitten niin pitkät kun vaan mahollista ja ihan sellaset pysyvät, siis teipit tai sinetit tai mitä niitä nyt on. Mutta päädyin sitten kuitenkin näin alkajaisiks ja kaikkia kauhutarinoita luettuani pelkkiin clip-oneihin. Ja koska mun omien hiusten väri on vähän sekalainen: tyvestä tumman ruskeeharmaa, vähän punertavakin tällä hetkellä ja latvat kuitenkin suhteellisen vaaleet, niin päädyin tollasiin valmiiks liukuvärjättyihin. Oisin halunnu 60cm, mut noita liukuvärjättyjä ei ollu kun 50cm, niin tyydyin sitten niihin ja onhan nämäkin kyllä ihan riittävän pitkät näin alkuun.

Latvojen väri menee sopivasti yksiin omien kanssa, mut tyvi noissa pidennyksissä on siltikkin liian vaalee ja erottuu vähän liian hyvin omien joukosta. Sen kun saan jotenkin astetta tummemmaks, niin paljon parempi. Toinen ongelma on sitten vaan saada noi muuten vähän luonnollisemman näkösiks ja "muodoltaan" sopimaan mun hiuksiin. Kun mun omat hiukset ei oikeestaan oo ikinä ihan suorat, muttei mitenkään erityisen kiharatkaan ja vaikka pidänkin hiukset aina letillä yön, niin iltapäivällä nekin kiharat alkaa olla lähempänä suoraa kun kiharaa, muttei suorat kuitenkaan..

Aluks noi oli liian suorat, letitin yöks, oli ihan liian kiharat, yritin vedellä vähän suoristaa, ja nyt nuo on tollaset ihan liian pöyheet ja vieläkin vähän liian kiharat, mut tavallaan kuitenkin liian suorat. Heheh.. Pitäs keksiä siis, miten saan noista semmoset sekalaisen lainekkaat ja ei-niin-barbiemaiset. Ideoita otetaan vastaan!

Samalla tavalla tietty jatkan omien hiusten hoitamista niinkun tähänkin asti, en vaan enää elättele hirveesti toiveita niiden kasvamisesta. Katotaan miten pitkään jaksan näiden clip-onien jokapäivästä laittamista, ennen kun päädyn sitten johonkin hieman pysyvämpiin pidennyksiin.